Agility lopetettu

Syksyllä Nenya alkoi yllättäen hakemaan hyppyjä. Ensin huomasin hakemisen renkaalla ja syyskuun alussa kisaradalla se kielsi renkaan ja haki hyppyjä. Jätin kisoissa toisen radan menemättä ja fyssari Noora kävi hoitamassa Nenyaa. Etureisi oli jumissa ja arvelimme lihasvenähdystä tai -revähdystä syyksi. Nooran huomiona kuitenkin, että Nenya ei antanut taivuttaa vasenta etujalkaa kunnolla.

Olimme kolme viikkoa täydessä levossa ja palattiin treeneihin. Iina Lammen koulutuksessa Nenya liikkui vauhdikkaasti, mutta haki muutamia hyppyjä. Kerroin sen Nooralle ja hän patisti eläinlääkärille. Uskomattoman hyvällä tuurilla sain ajan 29.10. Tiiu Toijalalle Espoon Urheilukoiraklinikalle.

Tiiu tutki Nenyan päästä varpaisiin,  huomasi aristuksen vasemman kyynärän luona ja otettiin röntgenkuvat kyynäristä, selästä ja lonkista. Järkytys oli suuri, kun  Tiiu pyysi katsomaan kuvia: molempien kyynärien varislisäkkeistä löytyi muutoksia (varislisäkkeiden alueilla epätarkkarajaiset reuna-alueet, vaihtelua röntgen tiiveydessä. Ei selvää nivelrikkoa) . Saimme lähetteen Porvoon Aveciin, missä CBCT-kuvaus 9.11. Sieltä lähtee lausunto Tiiulle ja hän soittaa minulle, kun on saanut lausunnon.

CBCT-kuvauksen jälkeen annan Nenyalle lyhyen kipulääkekuurin nähdäkseni, onko sillä kipuja. Lisäksi aloin jo antamaan sille Joint-lisäravinnetta, lohiöljyä ne ovat Ceran kanssa syöneet kokoajan. Agility lopetettiin välittömästi ja kokonaan. Olkoon CBCT löydös mitä vaan, niin hyppyjen hakeminen kertoo, että hyppääminen ei  tunnu hyvältä.

Olen itkenyt paljon sekä Nenyan vuoksi, mutta rehellisyyden nimissä myös meidän menetetyn agilityn vuoksi. Agility on ollut harrastukseni 20 vuotta, viimeiset 10-11 vuotta ensin Mizyn ja nyt Nenyan kanssa tavoitteellisempaa. Nenyan kanssa treenaaminen on ollut käsittämättömän palkitsevaa ja odotin meidän tulevaisuudelta paljon. Nenya on ollut hurjan taitava,  edistyimme lajissa hurjasti ja mikä tärkeintä, meillä oli todella kivaa yhdessä treenatessamme.  Agility toi myös kaivatun tauon välillä kovin kiireiseen työhön. En tiedä, voiko mikään muu laji tuoda läheskään niin paljon iloa, kuin agility on tuonut…

No, näillä mennään 🙂 . Toivon, että Nenyalla ei ole kipuja (ainakaan nyt se ei vaikuta siltä, mutta kipulääkekuuri kertoo tilanteen paremmin) ja voidaan ainakin omaksi iloksi harrastaa rally-tokoa ja jos mahdollista, niin hoopersia.

Kategoria(t): agitreenit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s