Muistoissa

Wishdecoy Sonya Paris
” Mizy”

07.12.2009 – 17.04.2019

Mizy tuli meille tammikuussa 2010, halusin ottaa aikalisän tollereista ja kooikereita olin katsellut jo pitkään.

Mizy oli luonteeltaan terävä ja kotona yhteiselo muiden koirien kanssa oli joskus vähän haastavaa. Todenäköisesti se olisi ollut ainoana koirana helpompi, mutta me opimme vuosien myötä yhteiselon säännöt ja Mizyn luonnekin pehmeni iän myötä.

Harrastuskoirana Mizy oli varmasti paras koira, mitä minulla on ikinä ollut. Mizy oli mielestäni suunnattoman kaunis, näyttelyissä käytiin FI MVA:n verran. Saaressa se nosti metsäkanalintuja riemuissaan ylös ja dummeja se nouti merestä palauttaen ne aina käteen, spanieleiden taipumuskoe läpäistiin aikoinaan helposti 🙂 .

Jo MH-kokeessa aikoinaan totesin, että tiesin Mizyn luottavan minuun, mutta en tiennyt kuinka paljon! Suhteemme oli mielestäni ainutlaatuinen, sen luottamus minuun oli jotain sellaista, etten ole koskaan aiemmin sellaista kokenut ja sen avulla se pääsi paineistumisesta yli ja mm. agilitykisoissa menimme omassa pienessä kuplassamme ja nautimme yhdessä tekemisestä suunnattomasti.

Huhtikuussa 2019 menin Mizyn kanssa muutaman kuukauden tauon jälkeen kisaamaan ja ihmettelin sen outoa liikkumista. Incan anaalirauhasongelmien takia tarkistin Mizyn peräpään ja löysin anaalirauhasten kohdalta ison patin. Patti osoittautui pahanalaatuiseksi ja huomasin, että se vaivasti jo Mizyä. En voinut jäädä odottamaan enempää oireita oman itsekkyyteni takia, vaan päästin Mizyn pois.

Päätös ei ollut helppo, kaikki tapahtui ihan liian nopeasti ja Mizyn menetys 9,5vuotiaana sattuu ihan hurjan paljon. Ikävä ja suru on valtava 😦

Mizy muistoissa

Kiitos Mizy kaikesta, mitä opetit minulle ja kiitos luottamuksesta,
jota osoitit minua kohtaan  ❤️

 

Redadict First Chance
”Inca”
30.03.2004 – 02.09.2016

  Freya sai keväällä 2004 pennut ja oli selvää, että yksi sen pennuista jää meille.
Kun ”Blondi” kiljui pentulaatikon keskellä ”hylättynä”, menin laatikkoon ja otin pennun syliini – se painoi päänsä kainalooni ja huokasi, niin valinta oli tehty ❤ .
Inca oli nuorena erittäin haastava vilkkautensa takia ja ehkä siksi siitä tulikin niin äärettömän rakas minulle. Se oli varmasti ”elämäni koira”, siksi myös muistokirjoituksen kirjoittaminen on
vaikeaa.

Inca sairasti kroonista steriiliä virtsatientulehdusta ja söi siksi kortisonia. Kortisonin takia se oli  lihasköyhä ja talvella 2016 sen  toinen etutassu alkoi pettämään sen alta, kun se  nousi makuulta ylös.  Kesälomalla elokuussa huomasin Incan ulkosynnyttimissä ison,  kovan patin.

Olin aikoinaan luvannut sekä sille, että itselleni, että päästän sen pois, ennenkuin kipuja ja vaivoja on liikaa. Nyt oli aika lunastaa tuo lupaus sydän särkyen ❤

Inca pentuna ja kesällä 2004

Inca rakasti noutamista ja käsitteli riistaa nätisti
-kuvat Jussi Miilunpalo

Kuvia saaressa

Kiitos Inca , että valitsit
meidät aikoinaan ja saimme olla kanssasi 

 

Small
Fetcher Easy-Going Ebba
”Freya”
08.01.2001-10.10.2014

Näyttelyt: FIN MVA
Taipumuskoe: Nou1
Mejä: AVO1
Agility: Maxi3
Rally-toko (epävirallinen): RTK3

Freya tuli meille maaliskuussa 2001.Olimme eläneet koiratonta elämää 4,5 vuotta ja vihdoin olimme päättäneet hankkia koiran, kun kaksostyttömme täyttivät 5-vuotta.  Muistan elävästi sen maaliskuisen illan, kun istuin Kallion kodissamme lattialla, pieni 8-viikkoinen Freya nukkui jalkojeni  välissä ja olin niin onnellinen 🙂

Freya oli luonteeltaan kiltti, toisaalta pehmeä, mutta toisaalta kovuuttakin löytyi. Se oli koko perheen koira ja sen kanssa harrastettiin eri lajeja paljon.  Olen sanonut, että yhteen tai kahteen lajiin  keskittyminen olisi ehkä tuonut parempia tuloksia, mutta toisaalta Freyan kanssa oli mahdollista  kokeilla ja tutustua eri lajeihin.

Näyttelyissä kävimme sen verran, että Freyasta tuli muotovalio. Nuorena Freya oli kevyt ja karvaton, mutta iän myöstä siitä kuoriutui mielestäni kaunis narttu.

Taippareihin harjoitellessamme teimme varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta vihdoin löysimme yhteisen sävelen ja  Freya läpäisi taipumuskokeen hieman yli kaksi  vuotiaana. Nomessa sen kanssa startattiin vuosina 2003-2005, mutta  kompastuksenamme oli malttamattomuus, joka johtui ohjaajien osaamattomuudesta kouluttaa koira oikein.

Mejää Freya harrasti Arin kanssa, samaten Rally-tokoa. Agility aloitettiin sivuharrastuksena, ensin ohjaajana Mari, sitten ohjaajan selkävamman vuoksi ohjaajaksi vaihtui Ari ja kaksikko nousi lajissa maxi 3-luokkaan.

Freyalla oli PRA, jonka takia sen näkö huononi viimeisinä vuosina paljon. Lopulta se näki  vain kirkkaassa päivänvalossa hieman eteensä ja olematon näkö yhdistettynä huonoon  kuuloon, alkoi elämä olla hieman hankalaa. Syksyllä 2014 iltojen pimentyessä varhain, me päästimme sen täältä pois 13v 9kk ikäisenä ❤

Kiitos
Freya kaikesta ❤

 

Alla Idan tekemä video Freyasta kanssamme

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s