Nenyalle SPA1

Lähdimme saareen 16.6. ja olimme siellä viime lauantaihin 27.6. asti. Tuolloin  oli vihdoin Nenyan taipparipäivä! Lähdimme saaresta aamulla klo 7 ja saavuimme koepaikalle Saloon hyvissä ajoin klo 9:30 , koe alkoi klo 10:30 tuomarin puhuttelulla. Onnetar oli puolellamme ja saimme koenumeron kolme.

Nenya ei tykännyt mikrosirunlukijasta ollenkaan,  vaan koitti kovasti väistellä isoa mötikkää. Olisi ollut kiva, jos olisin saanut itse pitää lukijaa, mutta siru saatiin luettua ja siirryimme sivummalla odottelemaan kokeen alkamista.

 Sosiaalisessa käyttäytymisessä näin, että Nenyalle oli selvästi jäänyt mikrosirunlukemisesta epämiellyttävä olo ja sitä  jännitti tuomarin kirjoitusalusta. Se katsoi alustaa epäillen ja vähän haukkuikin, mutta kävi kuitenkin tervehtimässä tuomaria ja heilautti häntäänsäkin.

  Sosiaalisen osuuden jälkeen siirryimme autoilla lähemmäs jälki- ja hakumaastoja. 

  Päivä oli helteinen (+29-30c), joten peitimme automme lumisuojalla (heijastaa hyvin auringonvalon pois) ja takaluukku oli koko ajan auki. Koirien häkissä oli kostea pyyhe niiden alustana, kastelin Nenyaa usein ja annoin jogurttivesiseosta usein. Annoin myös meidän eväistä sille hieman makkaraa ja juustoa, jotta suolatasapaino ei järkkyisi runsaasta vedestä. Lisäksi olin aloittanut sen “nesteytyksen” jo pari päivää aiemmin: ruoan joukossa normaalia enemmän vettä ja satunnaisia suolaisia makupaloja.

 Jäljelle pääsimme n. klo 12. Nenyalla oli valjaista ja jälkiliinasta johtuen jo ihan selvä käsitys, mitä ollaan menossa tekemään ja into oli kova.   Näytin alkumakuun, rauhoittelin Nenyaa ja opastin lyhyellä liinalla sallitun merkityn osuuden. Sitä ei ollenkaan haitannut, että perässäni oli tuomarin lisäksi kasvattaja Raija (opas), sekä Marianne Mamia ottamassa kuvia.  Nenya jäljesti hyvää rauhallista vauhtia koko ajan jäljen päällä, kulman se mielestäni hieman oikaisi jatkaen suoraan kaadolle, johon se pysähtyi. Odotin, että kuulin tuomarin sanovan “kiitos”, jonka jälkeen kehuin ja palkkasin Nenyaa runsaasti. Tiesin, että tämä osuus oli varmasti hyväksytty ja tuomarikin totesti sitten “se oli todella hienoa jäljestystä”.

Ari kuvasi jäljestyksen alun, mutta ei viitsinyt lähteä mukaan jäljelle, kun siellä oli jo muutenkin paljon väkeä 😀

Nenya kaadolla – kuva Marianne Mamia

Haku ja laukaus osuuteen päästiin n. klo 14. Haku jännitti minua aika paljon, koska päivä oli niin kuuma ja Nenya tahtoo hieman hyytyä helteellä. Meidän maasto oli onneksi mukavaa kuivaa kangasmetsää mustikan varpuineen. Nenya liikkui OK, irtaantui minusta välillä reilustikin, välillä se oli 5-10metrin päässä, vähän kyseli, mikä tämä juttu nyt on, jolloin kannustin ja kehoitin sitä “mene-mene”.  Jäniksen papanoita se löysi riemuksensa muutamista paikoista ja palkkasi itseään niillä. Laukauksesta Nenya kääntyi nopeasti minuun päin niin, että sen toinen korva pyörähti nurinpäin. Se nauratti tuomaria kovasti, mutta minä totesin, että tuo on ihan normaalia Nenyalle. Laukauksen jälkeen  Nenya jatkoi metsässä liikkumista ihan kuten ennen laukausta. Lopulta tuomari pyysi minua kytkemään koiran. Tämä osuus on siitä jännä, että ei tiedä, onko suoritus hyväksytty vai hylätty, kun ei voi tietää, millainen matka on tuomarin mielestä “riittävä irtaantuminen”. 

 

Vesityö alkoi n. klo 16:30. Spanieleiden taipumuskokeessa ohjaaja voi jopa heitellä riistapukin perään kiviä, jos koira ei lähde noutamaan pukkia!  Nenya ui ja noutaa mielellään, tämän  osuuden heikoin lenkki onkin minä, kun en osaa heittää 😛 . Riistapukki lentää joskus ihan väärään suuntaan tai korkealle ilmaan… Nyt kuitenkin heitto onnistui ja Nenya syöksyi luvan saatuaan metsälampeen kauhoen vettä mennessään. Tuomarilta pääsi tahaton tyrskähdys, kun häntä nauratti Nenyan meno ja pyysi heti anteeksi. Minä nauroin ja sanoin – ei haittaa – meidän yhden tollerin kasvattajakin sanoo, että tuohan menee kuin pulsaattorikone 😀 .  Mielessä kyllä kävi, että joo  kauhoo kovaa, mutta eipä tarvise kiviä avukseen 😉  . Uinti rauhoittui, Nenya otti riistapukin ja toi sen minulle käteen.

Jostain syystä olen osannut opettaa koohoille tuon vesinoudon paremmin, kuin tollereille. Aikoinaan Mizy ja nyt Nenya tuovat noutoesineen aina käteen asti vaikka olisin pidemmälläkin ja ravistavat vasta luovutuksen jälkeen 😉

Nenya noutaa ja Marianne Mamia kuvaa meitä – kuva Tiina Ollonqvist

Nenyan koearvostelu löytyy omalta sivulta.

  Kun Nenyan koearvostelua kuunnellessa kuulin hakuosuudesta lauseen “riittävän laajaa hakua”, tiesin, että Nenya taipumuskoe oli hyväksytty, eli SPA1 .  Hieno tunne, vaikka oikeasti spanieleiden taipumuskoe ei ole mikään kovin vaativa koe.  Jos koira on tottunut liikkumaan metsässä, se ui ja noutaa, niin kokeen läpäisee helposti. Kokeessa kuitenkin suurin osa ajasta menee oman vuoron odotteluun, se kysyy sekä koiran että ohjaajan kärsivällisyyttä ja koiralta  toimintakykyä ja sitkeyttä jaksaa toimia pitkien odottelujen jälkeen. 

  Vesinouto on osalle kynnyskysymys: meillä kaikki noutajamme ja kooikerit on opetettu erikseen noutamaan ja erikseen uimaan ja vasta, kun molemmat osuudet ovat varmoja yksinään, on uintiin yhdistetty nouto. Uimisen pitää olla miellyttävää ja aina vapaaehtoista.  Itse inhoan kylmää vettä, mutta saaressa vähintäänkin kahlailen pennun/nuoren koiran kanssa, jotta vedestä tulisi kiva elementti. 

  Noutaminen maalla opetetaan jo ihan pikkupennulle (oli sitten noutaja tai kooiker) ja usein se tapahtuu kylpyhuoneessa tai jossain muualla, missä pentu ”vahingossa” juoksee saalis suussaan syliini.

  Vedestä esineen noutaminen  voi olla osalle koirista vaikeaa,  Nenya harjoitteli toissa talvena riistapukin nostamista kotona sisällä pesuvadista, joka oli ääriään myöten täynnä vettä. 

 Nenya on Kuusipeuran kennelin kolmas taippareihin osallistunut ja kokeen hyväksytysti suorittanut kooiker (25% kasvateista!).  Kaksi muuta ovat A-pentueen Xema  ja B-pentueen Taisto. Onnea kasvattajalle tätäkin kautta ❤ 

Onnellinen ohjaaja ja Nenya 🙂 – Kuva Marianne Mamia 

 

 

Kategoria(t): SPA | Kommentoi

Seuruuta, omatoimitreeniä ja surua

Torstaina oli seuruuklinikan kolmas ja viimeinen kerta. Nyt tehtiin ALO-luokan seuruukuvio liikkuroituna. Minä en osaa kävellä suoraan, mutta Nenyan seuruu on parantunut kolmessa viikossa hurjasti! Innostuinkin niin, että ajattelin alkaa sen kanssa vähän rally-tokoilemaan ja ehkä voisin mennä joskus kokeeseenkin.


Tässä pätkä meidän seuruusta, paikka on vielä väljä, mutta parantunut jo huimasti 🙂

Eilen käytiin kentällä omatoimitreenailemassa. Puomi on OK – hidas, mutta kyllä se paranee. A:n osumat jäävät ylös, mutta videolta katsottuna jokainen kuitenkin osui! Keinu, johon yhdistin pienen radanpätkän mukaanlukien kehikollisen renkaan, oli hieno 🙂 . Videon lopussa näkyy, kun Nenyaa helle väsyttää ja kotimatkalla se otti pienen lepotauon puiden varjossa.

Viime viikolla saimme surullisia uutisia: Nenyan emällä Xemalla on kaihi (katarakta) ja sen vasen silmä on jo sokea. Vielä on epäselvää, voidaanko näkökykyä enää palauttaa leikkauksella, ensin hoidetaan kaihin aiheuttama tulehdus silmästä pois. Xemalla ei ole ollut mitään silmävammaa ja ikääkin vasta 6v, joten kaihi on tulkittava perinnölliseksi.

Tärkeintä on, että Xema saadaan kuntoon ja vaikka agility ehkä jääkin pois, niin onhan niitä muita lajeja, joita voivat Idan kanssa harrastaa. Diagnoosi selittää kuitenkin Xemalla yht äkkiä aiemmin ilmenneen epävarmuuden ja ongelmat hypyissä.

Kooikereiden HC on resessiivisesti periytyvä, eli Nenya ja veljet ovat vähintäänkin HC kantajia. Nenyan sulhasen tulisi olla ”varmasti” ei-kantaja ja koska kooikereiden kaihia ei ainakaan vielä geenitestata, olen päättänyt etten tee Nenyalle pentuetta. Harmi – Nenya on hieno koira ja sillä olisi rodulle muuten paljon annettavaa, mutta kaihin riski on mielestäni liian suuri.

Kategoria(t): agitreenit, muuta, rally-toko/toko | Kommentoi

I-Hah:n kesäkisoissa

Voi jee-e!  Kylläpä jännitti, kun oltiin lauantaina iltapäivällä menossa kisaamaan Nenyan kanssa, vaikka oikeasti tavoite oli ”vain” mennä rennosti ja pitää hauskaa yhdessä 🙂

Kisapaikalle päästessäni jännitys laukesi ja radalle mennessä olin ihan rauhallinen. Nenyakin istui lähdössä tyynen rauhallisesti, en aistinut siitä mitään jännitystä ❤ .

Mika Kankaan rata oli kiva, vähän ehkä mutkainen 1-luokaksi ja juuri ne kohdat, joiden ajattelin tuottavan meille haasteita – sen tekivätkin – tunnen siis itseni ja Nenyan 😉

 Alku meni loistavasti, Nenya lukitsi putken pään jo kaukaa ja pikkukiituri syöksyi sinne kysymättä ollenkaan onko oikea suunta. Muurin jälkeen olin hieman myöhässä ja Nenya sanoi RÄYH, mutta meni oikeaan putken päähän. 7-hyppyä seuraavaa käännöstä en kertonut kunnolla, vaan kykin (Tuijaa lainatakseni) p.rsepystyssä ja Nenya ampui täysillä kaukana olevaa putkea kohden. Huuto on huonoa ohjausta seuraava paras pelastus: Nenya kuunteli ja kääntyi takaisin!  Keppien jälkeisen putken jälkeen oli jotain hämminkiä (lähtöhyppy oli linjalla), mutta en oikein muista mitä.

Maaliin tultiin 0-tuloksella, sillä sijoitus 3/10,  eikä me huonoille hävitty 😀 .

Meillä oli huikean kivaa radalla ja meno lupaa meille hyvää tulevaisuutta ❤ .

Nyt treenataan vähän lisää kontakteja ja tavoitteena on heinäkuussa päästä myös agiradoille.

Torstaina käytiin toisella seuruuklinikalla. Nenya aloitti ihan hyvin, mutta sitten sen vire hieman laski, joten ei treenattu paljon. Kotiläksyksi saatiin käännöksiä, nyt ei kuitenkaan olla vielä treenattu, kun viikonloppu meni kisoissa kisaten ja töitä tehden.


Tämän illan agitreenit jäävät väliin päänsärkyni takia, joka on onneksi jo hellittämässä, mutta ei kestä liikkumista.

Kategoria(t): agikisat, rally-toko/toko | Kommentoi

Aksaa ja seuruuta

Viime maanantaina oli kivat ja oikein onnistuneet treenit!

Alun ”in-in” ei onnistunut meiltä pitkän tauon jälkeen, mutta muuten Marin neuvoilla liikuin ja rytmitin menoamme – Nenya lukee ohjausta niin hienosti ❤ . Ratapiirustuksen nähdessäni olin ihan varma, että 9-hyppy ei onnistu, mutta jäin kauaksi taakse ja se kertoi Nenyalle käännöksestä, eikä sillä ollut ajatustakaan mennä A:lle. Sitä vastoin 11-putkeen lähetyksen jälkeen oma liikkeeni kertoi, että nyt mennään A:lle. Lopussa 16-hypyn jälkeenkään Nenya ei singahtanut putkeen, vaan kääntyi heti hypyn jälkeen 17 hypylle.

Olen vähän opettanut Nenyaa seuraamaan, namin kanssa se tekee ihan hyvin, mutta tuntuu, etten edisty asiassa mitenkään, joten en ole sitten treenannutkaan 😀 . Menimme nyt Nenyan kanssa kolmen treenikerran seuruuklinikalle, jonka I-Hah /Wilma Puroila vetää.

Eka koulutus oli torstaina ja Nenya kävi vähän kierroksilla, kun oltiin aksakentällä ja kentällä oli jopa yksi hyppyeste. Saatiin kuitenkin treenattua hyvin ja Wilman neuvoilla taidetaan päästä asiassa eteenpäin! Lelun kanssa vahvistan kontaktin ottoa, enkä silloin kiinnitä paikkaan huomiota, namin kanssa vahvistan perusasentoa ja seuratessa palkkaan ihan jalan viereen = vahvistan oikeaa paikkaa. Lisäksi ulkona kävellessä poimin oikean seuruun lennosta, eli annan käskysanan ja palkkaan (tätä olen tehnyt jo aiemmin).

Meidän koulutusession jälkeen vein Nenya boxiin lepäämään ja hetken päästä tein sivussa sen kanssa seuruuta, joka meni tosi hyvin! Ensi kerralla pitää itse tajuta tehdä noita seuruujuttuja omaa vuoroa odotellessa, jotta Nenya ymmärtää, että nyt seurataan 🙂

Kotiläksyjä on treenattu muutaman kerran ja on mennyt mielestäni ihan hyvin 🙂

Tänä aamuna käytiin Kivikossa, treenattiin ”in-in”, johon vaihdoin käskysanan ”touch” – joka tarkoittaa Nenyalle käden koskettamista. Yritysten ja erehdysten kauttaa saatiin asia onnistumaan 🙂 . Nenya teki puomin kivasti, vaikka meillä oli vauhtina hypyt ja putki. A sitävastoin meni toosi huonosti – nyt Nenya loikkasi tosi korkealta alas 😦 . No, olin ajatellut, että jos A ja puomi olisivat olleet suht OK, niin olisin ilmoittanut Nenyan I-Hah kisojen yhdelle agiradalle. Nyt ei tarvitse miettiä sitä, vaan mennään ensi viikonloppuna vain hyppyradalle.

Kategoria(t): agitreenit, rally-toko/toko | Kommentoi

Treeniä, treeniä

Ohjattujen treenien jälkeen olemme käyneet kahdesti Kivikossa – lyhyitä treenejä – viikon kokonaistreeniaika n. 30min.
Puomitreeniä tarvitaan paljon, Nenyan kierrokset nousevat, kun mennään ”ratatreeniä”, eli puomille muutamien esteiden kautta ja se loikkaa iloisesti läpi 😀 Saatiin kuitenkin onnistuneita toistoja molemmilla kerroilla.

Torstaina Ida oli mukana ja huomasi, että minä helpotan heti keppien avokulmaa, jos Nenya ei tee oikein, joten siihen huomio! Eilen tein keppien avokulman kahden hypyn kautta ja videolla ei näy kunnolla, mutta olen kohtuu kaukana kepeistä ja Nenyasta. Tehtiin kepit kolmasti ja kaikki oikein 🙂

Keinu on mielestäni hieno ja Nenya kaiken kaikkiaan niin taitava, on ilo treenata sen kanssa ❤

Tänään otin fasaanin sulamaan – Nenya ei ole koskaan tavannut fasaania ja ensitreffit sujuivatkin paremmin kuin hyvin 😀 . Fasaani on kiinnostava ja vahvistin sitä vielä naksulla muutaman kerran (siitä ei videota). Kunhan lintu on vähän sulanut, niin otan sen pihalle ja Nenya saa tutustua siihen lisää.

Kategoria(t): agitreenit, SPA | Kommentoi

Ohjatut treenit alkoivat

Eilen oli kesäkauden ensimmäiset ohjatut treenit – vihdoinkin 🙂 !

Mari Mäkelä oli suunnitellut juostavan, melko helpon radan pitkän tauon jälkeen. Meillä oli Nenyan kanssa huippukivaa! Koitin virittää puhelimen videoimaan rataa, mutta vähän huonosti siitä näkyi, joten deletoin sen. Pitää ensi kerralla katsoa joku yksittäinen kohta ja kuvata vain se.

18May20-treeni

Ajattelin, että 4-hyppy olisi ollut meille vaikea, mutta Nenya lukitsi sen tosi hienosti (hyppy oli kyllä hieman ”ylempänä”, kuin kuvassa,  eli enemmän suoraan koiran linjalla). Ekalla kerralla hukkasin itseni radalla niin, että Nenya ei löytänyt kepeille, mutta sen jälkeen sekä kepit, että sitä edeltävä 6-hyppy takaakiertona meni hyvin.  Kaarteen hypyille Nenya irtosi hyvin ja Marin käskystä jäin vielä kauemmaksi sivuttaissuunnassa ja näin sain etumatkaa tehdä persjätön 12-13 väliin.

Puomin Nenya sitä vastoin ekalla kerralla oikein kiihdytti ja loikkasi läpi ja senkään jälkeen ei tehnyt sitä hyvin… Onpahan mitä treenata 😀

Treenit ovat klo 20-21, pikkuisen myöhään minulle, kun kotona olimme klo 21:45. Suihkun ja iltapalan jälkeen nukkumaan, mutta eihän se uni tullut pitkään aikaan.

Plussan  puolella kuitenkin ollaan:   Nenya oli niin keskittynyt ja motivoitunut ❤ . Odotan paljon meidän treeneiltä kesän aikana!

 Nenya-18May20

Kategoria(t): agitreenit | Kommentoi

Minitreeni

Tänään mentiin pikaisesti Kivikkoon treenaamaan.

Nenyan kanssa tein suunnitelmani mukaan A-estettä ja treeni meni hyvin! Tehtiin A kolme kertaa, vikalla kerralla selkä kaartui hieman, mutta ei pahasti. Aionkin nyt jatkaa ilman apuvälineitä, koutsia pyydän hihkumaan, jos suoritus on palkkauksen arvoinen 🙂

Tein kepit ja huomiona itselleni: kun en malttanut odottaa Nenyan hakevan sisään, niin  se sujahti kakkosväliin, uusinnalla ja omalla maltilla hieno avokulma

Muuria ja kehikollista rengasta (jota ei olla tehty juuri koskaan) tehtiin muutamia kertoja, molemmat menivät hyvin 🙂 .

Enempää emme tehneet, kentällä olimme alle 15 minuuttia (sisältäen myös Arin ja Ceran treenin). Pitkän tauon jälkeen aloitetaan rauhallisesti, mutta lauantaina mennään tekemään A pari kertaa ennen ohjattujen aloitusta.

Nenya oli taas niin pätevä ❤

Nenya-14May20

 

Kategoria(t): agitreenit | Kommentoi

Treenit alkavat

Huhtikuun alussa treenasimme pujottelua takapihalla ja lähinurmella, mutta sitten sairastuin (nuhaton flunssa, testien mukaan ei ollut korona), eikä treenattu ja lenkitkin olivat ihan minimaaliset.  Yhden hypyn treenit jäivät siis tekemättä, mutta tulipahan pidettyä kuukauden treenitauko 🙂

I-Hah:n vapaatreenaus mahdollistettiin  Vapun  jälkeen, mutta me emme Nenyan kanssa päässeet treenaamaan, koska olimme saaressa juuri silloin  (29.4.- 6.5. ) 🙂 .

Saaressa ei aksailtu, mutta Nenya sai jäljestää kanin laahausjälkeä,  noutaa dummya vedestä ja kuunnella ”laukauksia”. Taipparit toivon mukaan toteutuvat 27.6.  🙂

Kotona oli paljon tehtävää kotiin palattuamme, joten vapaatreenaamaan mentiin vasta tänään yhdessä Arin ja Ceran kanssa.

Niin hienoa oli kävellä Kivikkoon, treenata ja onnistuneiden treenien jälkeen kävellä hyvillä mielin takaisin kotiin! Treenasin Nenyan kanssa esteitä yksittäin, koska en tiennyt, miten se tekisi pitkän tauon jälkeen. Pätevä tyttö  ❤ .

Alla pätkät kaikista treeneistä:

Torstaina mennään uudelleen Kivikkoon ja  sen jälkeen päätän, miten etenen A:n kanssa.  Mattotreeninhän aloitin talvella, kun Nenya lensi A:n harjan yli niin rumasti, mutta nyt Nenya ylitti harjan nätisti. Tosin vauhtiakaan ei ollut paljon, joten katsellaan…

I-Hah:n kesäkauden ohjatut treenit alkavat maanantaina 18.5.! Ihana Mari Mäkelä on meidän koutsimme, odotan kovasti jo treenejä 🙂

Kategoria(t): agitreenit, SPA | Kommentoi

Vähän pidempi tauko…

COVID-19 lamaannutti koko maailman  😦  .

Kova huoli on meidän kaikkien terveydestä ja taloudellisesta tilanteesta – enkä tarkoita vain itseäni, en vain Suomea, enkä vain omaa työnantajaani – vaan ihan kaikkia ja kaikkea. Kauanko tämä tilanne kestää, kuinka moni firma menee nurin, miten harrastusseurat kestävät ja ennen kaikkea pysymmekö terveinä.

Odottelen tietoa oman työni osalta. Näillä näkymin näyttäisi, että selviydyn pelkällä lomautuksella, mutta tilanne tulee varmasti jatkumaan pitkään huonona, joten mitä vain voi tapahtua.

Minua ei haittaa, että emme pääse treenaamaan agilityä, tuleepahan pidettyä kunnon tauko ja elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin agility 😉 . Nenyan kanssa ollaan lenkkeilty tavallista enemmän ja saadaan molemmat liikuntaa ja aktivointia muutenkin.

Nenya18Mar20

Suunnitelmissa on tehdä takapihatreeniä yhden hypyn avulla myöhemmin, mutta pidän nyt ensin vielä  taukoa, niin Nenyan kroppa saa levätä. Lyhyt tauko agilityssä pidettiin vissiin joskus viime syksynä, kun Nenyalla oli valeraskaus. Tosin, kun päästän sen takapihalle, se pinkoo hullunlailla ympäri pientä pihlajaamme – en siis ole ihan varma, onko yhden hypyn treenit sen kummoisempia 😀

tarkoituksena olisi ainakin treenata
– takaakiertoja
– pakkovalsseja
– in-in
Voisin viedä lähinurmikoille kaikki 12 keppiä ja tehdä sisäämenoja tai vaihtoehtoisesti tehdä takapihalla kuudella kepillä.
Lisäksi voisin vahvistaa puomipysäriä lankun kanssa ja matolla treenata juoksaria A:ta varten.

Mutta katsotaan nyt, mihin energia riittää…

Voimia kaikille tässä kammottavassa tilanteessa – etenkin teille kaikille, jotka työnne puolesta olette kokoajan kontakteissa muihin ihmisiin  ❤ . Me muut taasen -pysytään nyt ihan oikeasta erillään muista ihmisistä, jotta epidemian huippua voitaisiin madaltaa.

Kategoria(t): agitreenit, muuta | Kommentoi

Näytelmää ja treeniä

Eilen mentiin Kouvolan ryhmikseen, tuomarina Reia Leikola-Walden.
Parkkipaikalla autosta ulos tullessa Nenya nosti metelin nähdessään paljon muita koiria, mutta rauhoittui hyvin ja matkaseuralaisemme Indi-tolleri oli nopeasti OK seuraa 🙂

Ehdin juoksuttaa Nenyaa pari kertaa tyhjässä kehässä ennen meidän kehää, käytiin ulkoilemassa ja pidin Nenyaa boxin ulkopuolella namitellen sitä. Kehässä Nenya käyttäytyi hienosti. Tuomari oli minulle uusi tuttavuus, hän oli miellyttävä, kohteli kaikkia koiria kauniisti ja Nenya sai näköisensä arvostelun – tuloksena EH. Avoimeen luokkaan meidän ei varmaan kannata mennä ennenkuin Nenya saa vähän massaa runkoonsa, mutta kaikki sen kolme arvostelua ovat olleet hyviä nuorelle kevyelle koiralle.

Saimme paikan Spanieliliiton elokuiseen MH-kuvaukseen, taippareihin olen laittanut s-postia ja odottelen tietoa siitä.

Kävimme viikko sitten Kirkkonummella treenaamassa Jarin johdolla. Tämä oli samalla Kuusipeuralaisten agilitytreffit:  Nenya, Xema, Zago, B-pentueen Taisto ja tietysti Yego ja  Cera. Oli hurjan mukavaa ja on ihanaa, kun on kasvattaja, joka seuraa meidän edistymistä ja isän puolelta Jari neuvoo,  antaa vinkkejä ja kannustaa  🙂

Tässä meidän treeniä – leieröinti oli vaikea, mutta saatiin onnistumaan. Pitkääkin pidempi loppusuora oli kaikille haastava, mutta ihan mahtavasti Nenya  eteni pituuden yli ja sitten vasta loppui usko ja piti kysyä suuntaa 🙂

1.3. Sunnuntain ohjattujen treenien yksi kohta olikin meille sitten helppo nakki – sanoin heti, että me tehdään se erilailla kuin muut 😀

 

 

Kategoria(t): agitreenit, näyttelyt | Kommentoi