OIVA1 – 2lk

Eilen mentiin kisaamaan Janakkalaan. Ensin Ari ja Cera 3x 3lk ja sitten minä & Nenya 2x agiradat, jotka tuomaroi Arto Laitinen.

Ensimmäisellä agiradalla A:n harjan ylitys jäi matalaksi, joten kahdella loikalla ei osumaa kontaktipinnalle. Renkaan jälkeen Nenya ampui muurille, vaikka olisi pitänyt mennä kepeille. Rataantutustuessa tiedostin kyllä muurin, mutta ohjatessa en sitten ollut riittävän selvä. Loppu rata OK ja tyytyväisinä tultiin maaliin.

Toisen agiradan alku oli melko hankala 1.lk radaksi. Lähtö radan ”keskeltä” (onneksi viime talvena Tuijan treeneissä treenattiin paljon näitä) ja A:lle vienti oli paha. Siinä oli pakko päästä A:n toisella puolen, jotta koiran sai oikaistua suoraan linjaan. Nyt Nenya tuli kolmella loikalla alas ja nätti osuma kontaktipinnalle. Kepeille mennessä hidastin vauhtia, mutta silti Nenyalla oli pientä epäselvyyttä suunnasta. Puomi oli taas hieman hidas, mutta uskon, että saamme siihen vautia ajan myötä 🙂

Nollarata ja OIVA1.

Paljon pitää vielä puomille saada vauhtia ja A kuntoon, mutta siirsin meidät silti 2lk. Takana yhdeksän kisaa, joista 2 +2 nollaa, kolme vitosta ja kaksi HYL rataa. 2lk on tarkoitus kisata PAVAan asti 😉 .

Ilmoitin meidät jo ensi sunnuntain 2-lk kisoihin! Yksi agirata ja yksi hyppyrata, tuomarina Sari Mikkilä. Sitä ennen meillä oli lauantaina juoksariseminaari, toivottavasti saan apuja A:n työstämiseen.

Hieno Nenya, on hurjan kivaa kisata sen kanssa ❤

Kategoria(t): agikisat | Kommentoi

Vitosen kisat

Lauantaina 5.9. oli ensin aamupäivällä Arin ja Ceran kisat: agiradalta HYL, hyppyradalta 5vp!
Nenya oli autossa mukana, aamulla mietin, jätänkö kotiin nukkumaan, mutta otin kuitenkin mukaan… Olisi ehkä ollut viisaampaa jättää kotiin 😀

Meidän radat olivat vasta iltapäivällä, nekin Jouni Kauton käsialaa ja radat olivat tosi kivat.

Minua jännitti kontaktit eniten, ekalla radalla A ja keinu OK, puomi hidas ja yllätyksenä kepeillä sisäänmenossa virhe. Kepeille mennessä vauhti oli kova ja se oli hieman avokulma, mutta kyllä Nenya on treeneissä vastaavia tehnyt ongelmitta.

Voitimme kuitenkin luokkamme!


Seuraavalla agiradalla kepit olivat suoraan edessä, mutta taaskaan Nenya ei osannut mennä oikein sisään! Nyt puomi oli paljon parempi , A ja keinu edelleen OK 🙂 .

Tällä radalla sijoituimme kolmansiksi.

Vaikkei vielä noustukaan 2lk, niin olen ihan hurjan tyytyväinen Nenyan tekemiseen. Kepit tarvitsevat lisää kisakokemusta, tosin onhan Nenya aiemmin pujotellut ihan OK. Ehkä sen vastikään loppunut juoksu sekoittaa vielä päätä – ehkä? Se on joka tapauksessa tosi taitava tyttö ❤

I-Hah:n palkinnot olivat taas huikeat: parit säkit Roburin ruokaa, leluja, koirille Best Friend namia, Rela-maitohappobakteeria, proteiinipatukoita ohjaajalle, voitosta kisalahjakortti ja kolmannesta sijasta 50% lahjakortti!

Eilen treeneissä kepit sujuivat tietysti taas hyvin 😀

Kategoria(t): agikisat, agitreenit | Kommentoi

Aginolla!

Eilen päästiin vihdoinkin kisaamaan kaikkien sairastelujeni jälkeen.

Ensin menimme Jouni Kauton hyppyradan, joka oli mielestäni tosi kiva, mutta minä en ollut tällä radalla ollenkaan kartalla 😛 . Heti alussa en kertonut ajoissa putkeen kääntymistä ja Nenya otti ensin muurin. Yksi hyppy ohitettiin ja kepeille ohjatessa huomasin yllättäin seisovani täysin keppien linjalla – koita siinä sitten löytää kepit… Nenya valitsi hypyn ja teki sen sitten monta kertaa, kunnes pysäytin, rauhoitin ja näytin kepit. Radalla oli myös pussi, Nenya teki sen ihan OK. Olihan radalla paljon hyvääkin: Nenyaa ei jännittänyt ”vieras” paikka ollenkaan, se oli kuulolla ja liikkui hyvin.

Agility B-radalla keskityin paremmin. Kontaktit jännittivät ja pyysin Aria kuvaamaan A:n vieressä, jotta saan sen videolle.

Radalla oli alussa tiukka käännös 2-hypyn jälkeen putkeen, 4-hypyllä jouduin hieman odottamaan Nenyaa koska huomasin, että se ei ollut ihan suoraan tulossa hyppyä. Olinkin siksi jäljessä A:lla, siihen nähden Nenya teki A:n hyvin. Kepit Nenya meni hienosti sisään ja pujotteli hyvin. Keinun se teki OK, jäi alastuloon odottamaan poistumislupaa Puomi alkoi ihan OK, mutta alasmenossa Nenya hidasteli, nyt kylläkin syynä toisella puolen juokseva ja viereen kumartuva lierihattuinen tuomari 😀 . Nenya katseli ihmeissään:”mitäs sä siinä teet”. Odotin, että se laski etutassunsa maahan ja sitten jatkettiin loppuun!
Hienosti meni ihan eka agiratamme, sijoituimme tällä toiseksi.

Ilmoitin meidät I-Hah:n ensi viikonlopun kisoihin kahdelle agiradalle!

Kategoria(t): agitreenit | Kommentoi

Juoksu alkoi ja kontaktitreeniä

Marjo Koranderin koulutus jäi minun osalta väliin flunssan takia, mutta Ida meni tilalleni ja treenasi hienosti Nenyan kanssa.
Huono onni jatkui ja myös HSKH:n kisat peruuntuivat osaltamme: tällä kertaa minulle iski vanha suolistovaiva (divertikuliitti) ja jouduin käymään lääkärissä hakemassa lääkkeitä. Olen jo periaatteessa parantunut, mutta kunto meni huonoksi vauhdilla (suoliston hyvinvoinnilla hurja vaikutus vointiin).

Nenyalla alkoi lopultakin juoksu 7.8. MH-kuvaus peruuntui sen takia ja harmittaaa tosissaan 😦 . No, narttujen kanssa on tällaista. Juoksun osalta ollaan pian jo loppusuoralla, mutta vähän on Nenyalla pää sekaisin hormoneista ja treeneissä lelupalkka ei oikein innosta, mutta nami onneksi kelpaa. Nami kelpaa paremmin ehkä siksikin, kun olen vähentänyt ruokaa valeraskautta ehkäistäkseni 😉 .

Olemme käyneet nyt pari kertaa Kivikossa treenaamassa.

Tänään A oli ensimmäisten toistojen jälkeen hyvä. Puomikin oli hyvä, kun otin etupalkaksi namilaatikon. Hyvän alasmenon jälkeen juostiin yhdessä namilaatikolle, minä avasin kannen ja Nenya sai herkkua. Keinu oli OK 🙂

Ilmoitin meidät ensi viikonlopun BAT:n kisoihin yhdelle hyppy- ja agiradalle. Toivottavasti ei epäonni enää seuraa meitä, vaan päästäisiin lopultakin kisaamaan!

Kategoria(t): agitreenit | Kommentoi

Kontaktitreeniä

Pahoin pelkään, että olen huonontanut Nenyan kontaktien suoritusta, kun ei ole ollut valvovia silmiä…

Alunperinhän Nenya teki A:ta luomuna, mutta harjan ylitys oli niin lennokas, että sen selkä kiepsahti pahasti ylöspäin. Niinpä otin maton mukaan opetukseen, ajatus oli saada Nenyan fokus enemmän A:n alas. Mattotreeni ei oikein tuottanut tulosta, treenasin liian vähän ja lopetin sen…

Varsinainen A:n opetus alkoi nyt kesäkaudella ja ohjatuissa treeneissä Nenya teki A:n suht hyvin. Koutsin kanssa pähkäiltiin, että vauhdin myötä askellus osuu ihan hyvin. Omatoimitreeneissä aloin kuitenkin tekemään pelkkää alasmenoa (Nenya peruutti ylös tai nostin sen sinne) ja tällä varmaankin rikoin harjanylityksen 😛

Kävin I-Hah kisaratatreenissä 21.7. ja kontaktit eivät todellakaan sujuneet hyvin! A:n ja puomin lisäksi keinulta horjahdus ja tämä näkyi heti seuraavalla keinulla hitautena. No, se on helppo korjata, A:lla ja puomilla tarvitaan enemmän työtä.

Nyt Idan avustuksella olemme päätyneet, että otan pumperin harjanylitykseen avuksi ja olen treeneissä aina Nenyan edellä. Katsotaan, miten A alkaa sujumaan niin. Olemme kerran käyneet Idan kanssa yhdessä Kivikossa ja Nenya paransi A:n suoritusta heti pumperin ja/tai minun ollessa reilusti sen edellä. Harjan ylitys oli lennokkaampi ja askellus pidempi 🙂 .

Puomilla on myös alkanut tapahtumaan hiipimistä/hidastusta… Eilen Idan kanssa juteltuani sovittiin, että teen paljon alasmenoa etupalkalla ja alasmenoon myös palkka. Jos hiipii, niin palkkaa ei tule. Olen tainnut lipsua kriteereistäni ja palkannut myös hitaasta alasmenosta… Yksin treenaamisella on isot vaarat!

Treenattiin alasmenoa tänään kotona pitkällä laudalla ja Nenya korjasi heti seuraavalle suorituksen nopeammaksi & oikeaksi, kun edellisestä ei tullut palkkaa. Fiksu tyttö ja näin jatketaan treeniä ❤

Olen lomalla (vihdoin jopa palkallisella sellaisella 😉 ) , mutta flunssaoireiden takia en voi mennä kentälle. Treenaan kotona, toivottavasti olen pian kunnossa ja pääsemme Kivikkoon. Flunssan takia jouduin peruuttamaan meidän 26.7. I-Hah kisat 😦 . Tarkoitus on mennä 16.8. HSKH:n kisoihin, agi- ja hyppyradalle.

Sunnuntaina 1.8. olisi Marjo Koranderin koulutus, jos minä en ole vielä kunnossa, niin Ida menee Nenyan kanssa sinne.

Kategoria(t): agitreenit | Kommentoi

Rallytreeniä

Rally-tokossa oli kolmas ja viimeinen treenikerta 20.7. Nyt tehtiin istumista, seisomista, maahanmenoa ja aluksi Nenya ei osannut ollenkaan seistä tai mennä maahan 😀 .

Naksuttimen avulla päästiin jyvälle, mitä pitikään tehdä. Sitä ennen Nenya tarjosi mm. maahanmenoon jumppaliikettään.

Lopuksi teimme ratatreenin, joka meni ihan hyvin, kun ottaa huomioon, että olemme treenanneet niin vähän.

Huomioita:
Minä en osaa herätellä Nenyaa ennen rataa, joten alussa vähän haistelua. Lisäksi annan käskyt liian myöhään. Nenya ei pidä hihnasta, se koittaa väistää sitä ja siksi seuruu on kaukana. Heti, kun liike pysähtyy, se tulee kunnolla vierelleni. MIetin, että pitää treenata seuruuta myös ilman hihnaa, jotta paikka olisi parempi?


Tilasin Rally-Tokon ohjekirjasen ja tavoitteena on treenailla itsekseen ja ehkä ostaa välillä joku peruutuspaikka treeneihin. Vuonna 2021 voisi sitten ehkä ostaa lisenssi ja mennä mennä kokeeseen. Ehkä.

Kategoria(t): agitreenit | Kommentoi

Rallya ja agilityä

Olimme taas saaressa (koronan takia minulla lomaa pikkuisen enemmän 😉 ) ja palasimme kotiin viime sunnuntaina.

Ostin Nenyalle ja minulle kolmen kerran rally-tiiviskurssin. Ennen saarireissua oli eka treeni, nyt maanantaina toinen ja ensi viikolla vielä kolmas. Olemme harjoitelleet ALO-luokan liikkeitä, totuteltu kyltteihin ja Nenya totuttelee malinoise-treenikaveriin! Hienosti Nenya jo tekee malin kanssa samalla kentällä, ekalla kerralla Nenya sai paniikkihuutokohtauksen, mutta rauhoittui  suht nopeasti, kun nuori mali ei välitä Nenyasta ollenkaan. Hyvää harjoitusta Nenyalle – oppii, että kaikki isot pystykorvat eivät ole päälle hyökkääviä sakemanneja…

Maanantaina treenasimme ohjaajan ympäri menemistä ja eteen istumista. Palkkasin Nenyaa sekä namilla että lelulla ja treeni meni hyvin 🙂 . Naapurikentän eteenmenoharjoitus aiheutti Nenyalle pienen häiriön, mutta hyvin Nenya jatkoi 😀

Lopuksi teimme ratatreenin, Nenyan vire oli alussa huono, maan ja kylttien haisteluja oli paljon, mutta lopussa pyörähdyksen nostivat sen vireen ja lopetettiin rata iloisesti. Huomasin jo kotona ennen treeneihin menoa, että olen vissiin onnistunut tekemään seuruusta tylsää…  Nyt olen tehnyt to-odella lyhkäisiä juttuja, paljon leikkiä ja palkkaa ja tänään seuruu oli taas iloista menoa.

 

Tänään käytiin treenaamassa agilityä. A-este on edelleen epävarma, välilläuseita hyviä ja sitten taas loikka.  Jos Nenya loikkaa liian ylhäältä, ei se saa palkkaa ja videolla näkyy kolmen laukan alastuloja, kun se koittaa korjata menoa. Sinänsä kolme loikkaa ei haittaa, toivon vaan, etten saa aikaan epävarmuutta…  Keinu oli taas hieno, puomi hieman hidas (ei videota) ja kepit menivät hyvin. Jäin itse taakse tuossa lopussa, ensin Nenya oikaisi yhden keppivälin, mutta uusinnalla teki oikein. Tein kepit toiseenkin  suuntaan ja itsenäisesti loppuun pujotelleen, mutta jätin pois videolta, kun kamera oli taas hassusti. Tein myös yhden pakkovalssiharjoituksen, mä olen  kömpelö, mutta pakkovalssi kuitenkin onnistui!  Lopuksi tein pitkän kolme  esteen eteenmenon etupalkalla (ei videota), pitäisi tehdä niitä lisää.

Käyn nyt tekemässä A:ta useamman kerran viikossa, mutta vain pari onnistunutta kertaa kerrallaan. Samalla tulee lenkkeiltyä Kivikkoon ja voidaan kohotella (minun) kuntoa.  25.-26.7. on I-Hah omat kisat, aion ilmoittaa meidät sekä hyppy- että agiradalle 🙂  .

 

Kategoria(t): agitreenit, rally-toko/toko | Kommentoi

Nenyalle SPA1

Lähdimme saareen 16.6. ja olimme siellä viime lauantaihin 27.6. asti. Tuolloin  oli vihdoin Nenyan taipparipäivä! Lähdimme saaresta aamulla klo 7 ja saavuimme koepaikalle Saloon hyvissä ajoin klo 9:30 , koe alkoi klo 10:30 tuomarin puhuttelulla. Onnetar oli puolellamme ja saimme koenumeron kolme.

Nenya ei tykännyt mikrosirunlukijasta ollenkaan,  vaan koitti kovasti väistellä isoa mötikkää. Olisi ollut kiva, jos olisin saanut itse pitää lukijaa, mutta siru saatiin luettua ja siirryimme sivummalla odottelemaan kokeen alkamista.

 Sosiaalisessa käyttäytymisessä näin, että Nenyalle oli selvästi jäänyt mikrosirunlukemisesta epämiellyttävä olo ja sitä  jännitti tuomarin kirjoitusalusta. Se katsoi alustaa epäillen ja vähän haukkuikin, mutta kävi kuitenkin tervehtimässä tuomaria ja heilautti häntäänsäkin.

  Sosiaalisen osuuden jälkeen siirryimme autoilla lähemmäs jälki- ja hakumaastoja. 

  Päivä oli helteinen (+29-30c), joten peitimme automme lumisuojalla (heijastaa hyvin auringonvalon pois) ja takaluukku oli koko ajan auki. Koirien häkissä oli kostea pyyhe niiden alustana, kastelin Nenyaa usein ja annoin jogurttivesiseosta usein. Annoin myös meidän eväistä sille hieman makkaraa ja juustoa, jotta suolatasapaino ei järkkyisi runsaasta vedestä. Lisäksi olin aloittanut sen “nesteytyksen” jo pari päivää aiemmin: ruoan joukossa normaalia enemmän vettä ja satunnaisia suolaisia makupaloja.

 Jäljelle pääsimme n. klo 12. Nenyalla oli valjaista ja jälkiliinasta johtuen jo ihan selvä käsitys, mitä ollaan menossa tekemään ja into oli kova.   Näytin alkumakuun, rauhoittelin Nenyaa ja opastin lyhyellä liinalla sallitun merkityn osuuden. Sitä ei ollenkaan haitannut, että perässäni oli tuomarin lisäksi kasvattaja Raija (opas), sekä Marianne Mamia ottamassa kuvia.  Nenya jäljesti hyvää rauhallista vauhtia koko ajan jäljen päällä, kulman se mielestäni hieman oikaisi jatkaen suoraan kaadolle, johon se pysähtyi. Odotin, että kuulin tuomarin sanovan “kiitos”, jonka jälkeen kehuin ja palkkasin Nenyaa runsaasti. Tiesin, että tämä osuus oli varmasti hyväksytty ja tuomarikin totesti sitten “se oli todella hienoa jäljestystä”.

Ari kuvasi jäljestyksen alun, mutta ei viitsinyt lähteä mukaan jäljelle, kun siellä oli jo muutenkin paljon väkeä 😀

Nenya kaadolla – kuva Marianne Mamia

Haku ja laukaus osuuteen päästiin n. klo 14. Haku jännitti minua aika paljon, koska päivä oli niin kuuma ja Nenya tahtoo hieman hyytyä helteellä. Meidän maasto oli onneksi mukavaa kuivaa kangasmetsää mustikan varpuineen. Nenya liikkui OK, irtaantui minusta välillä reilustikin, välillä se oli 5-10metrin päässä, vähän kyseli, mikä tämä juttu nyt on, jolloin kannustin ja kehoitin sitä “mene-mene”.  Jäniksen papanoita se löysi riemuksensa muutamista paikoista ja palkkasi itseään niillä. Laukauksesta Nenya kääntyi nopeasti minuun päin niin, että sen toinen korva pyörähti nurinpäin. Se nauratti tuomaria kovasti, mutta minä totesin, että tuo on ihan normaalia Nenyalle. Laukauksen jälkeen  Nenya jatkoi metsässä liikkumista ihan kuten ennen laukausta. Lopulta tuomari pyysi minua kytkemään koiran. Tämä osuus on siitä jännä, että ei tiedä, onko suoritus hyväksytty vai hylätty, kun ei voi tietää, millainen matka on tuomarin mielestä “riittävä irtaantuminen”. 

 

Vesityö alkoi n. klo 16:30. Spanieleiden taipumuskokeessa ohjaaja voi jopa heitellä riistapukin perään kiviä, jos koira ei lähde noutamaan pukkia!  Nenya ui ja noutaa mielellään, tämän  osuuden heikoin lenkki onkin minä, kun en osaa heittää 😛 . Riistapukki lentää joskus ihan väärään suuntaan tai korkealle ilmaan… Nyt kuitenkin heitto onnistui ja Nenya syöksyi luvan saatuaan metsälampeen kauhoen vettä mennessään. Tuomarilta pääsi tahaton tyrskähdys, kun häntä nauratti Nenyan meno ja pyysi heti anteeksi. Minä nauroin ja sanoin – ei haittaa – meidän yhden tollerin kasvattajakin sanoo, että tuohan menee kuin pulsaattorikone 😀 .  Mielessä kyllä kävi, että joo  kauhoo kovaa, mutta eipä tarvise kiviä avukseen 😉  . Uinti rauhoittui, Nenya otti riistapukin ja toi sen minulle käteen.

Jostain syystä olen osannut opettaa koohoille tuon vesinoudon paremmin, kuin tollereille. Aikoinaan Mizy ja nyt Nenya tuovat noutoesineen aina käteen asti vaikka olisin pidemmälläkin ja ravistavat vasta luovutuksen jälkeen 😉

Nenya noutaa ja Marianne Mamia kuvaa meitä – kuva Tiina Ollonqvist

Nenyan koearvostelu löytyy omalta sivulta.

  Kun Nenyan koearvostelua kuunnellessa kuulin hakuosuudesta lauseen “riittävän laajaa hakua”, tiesin, että Nenya taipumuskoe oli hyväksytty, eli SPA1 .  Hieno tunne, vaikka oikeasti spanieleiden taipumuskoe ei ole mikään kovin vaativa koe.  Jos koira on tottunut liikkumaan metsässä, se ui ja noutaa, niin kokeen läpäisee helposti. Kokeessa kuitenkin suurin osa ajasta menee oman vuoron odotteluun, se kysyy sekä koiran että ohjaajan kärsivällisyyttä ja koiralta  toimintakykyä ja sitkeyttä jaksaa toimia pitkien odottelujen jälkeen. 

  Vesinouto on osalle kynnyskysymys: meillä kaikki noutajamme ja kooikerit on opetettu erikseen noutamaan ja erikseen uimaan ja vasta, kun molemmat osuudet ovat varmoja yksinään, on uintiin yhdistetty nouto. Uimisen pitää olla miellyttävää ja aina vapaaehtoista.  Itse inhoan kylmää vettä, mutta saaressa vähintäänkin kahlailen pennun/nuoren koiran kanssa, jotta vedestä tulisi kiva elementti. 

  Noutaminen maalla opetetaan jo ihan pikkupennulle (oli sitten noutaja tai kooiker) ja usein se tapahtuu kylpyhuoneessa tai jossain muualla, missä pentu ”vahingossa” juoksee saalis suussaan syliini.

  Vedestä esineen noutaminen  voi olla osalle koirista vaikeaa,  Nenya harjoitteli toissa talvena riistapukin nostamista kotona sisällä pesuvadista, joka oli ääriään myöten täynnä vettä. 

 Nenya on Kuusipeuran kennelin kolmas taippareihin osallistunut ja kokeen hyväksytysti suorittanut kooiker (25% kasvateista!).  Kaksi muuta ovat A-pentueen Xema  ja B-pentueen Taisto. Onnea kasvattajalle tätäkin kautta ❤ 

Onnellinen ohjaaja ja Nenya 🙂 – Kuva Marianne Mamia 

 

 

Kategoria(t): SPA | Kommentoi

Seuruuta, omatoimitreeniä ja surua

Torstaina oli seuruuklinikan kolmas ja viimeinen kerta. Nyt tehtiin ALO-luokan seuruukuvio liikkuroituna. Minä en osaa kävellä suoraan, mutta Nenyan seuruu on parantunut kolmessa viikossa hurjasti! Innostuinkin niin, että ajattelin alkaa sen kanssa vähän rally-tokoilemaan ja ehkä voisin mennä joskus kokeeseenkin.


Tässä pätkä meidän seuruusta, paikka on vielä väljä, mutta parantunut jo huimasti 🙂

Eilen käytiin kentällä omatoimitreenailemassa. Puomi on OK – hidas, mutta kyllä se paranee. A:n osumat jäävät ylös, mutta videolta katsottuna jokainen kuitenkin osui! Keinu, johon yhdistin pienen radanpätkän mukaanlukien kehikollisen renkaan, oli hieno 🙂 . Videon lopussa näkyy, kun Nenyaa helle väsyttää ja kotimatkalla se otti pienen lepotauon puiden varjossa.

Viime viikolla saimme surullisia uutisia: Nenyan emällä Xemalla on kaihi (katarakta) ja sen vasen silmä on jo sokea. Vielä on epäselvää, voidaanko näkökykyä enää palauttaa leikkauksella, ensin hoidetaan kaihin aiheuttama tulehdus silmästä pois. Xemalla ei ole ollut mitään silmävammaa ja ikääkin vasta 6v, joten kaihi on tulkittava perinnölliseksi.

Tärkeintä on, että Xema saadaan kuntoon ja vaikka agility ehkä jääkin pois, niin onhan niitä muita lajeja, joita voivat Idan kanssa harrastaa. Diagnoosi selittää kuitenkin Xemalla yht äkkiä aiemmin ilmenneen epävarmuuden ja ongelmat hypyissä.

Kooikereiden HC on resessiivisesti periytyvä, eli Nenya ja veljet ovat vähintäänkin HC kantajia. Nenyan sulhasen tulisi olla ”varmasti” ei-kantaja ja koska kooikereiden kaihia ei ainakaan vielä geenitestata, olen päättänyt etten tee Nenyalle pentuetta. Harmi – Nenya on hieno koira ja sillä olisi rodulle muuten paljon annettavaa, mutta kaihin riski on mielestäni liian suuri.

Kategoria(t): agitreenit, muuta, rally-toko/toko | Kommentoi

I-Hah:n kesäkisoissa

Voi jee-e!  Kylläpä jännitti, kun oltiin lauantaina iltapäivällä menossa kisaamaan Nenyan kanssa, vaikka oikeasti tavoite oli ”vain” mennä rennosti ja pitää hauskaa yhdessä 🙂

Kisapaikalle päästessäni jännitys laukesi ja radalle mennessä olin ihan rauhallinen. Nenyakin istui lähdössä tyynen rauhallisesti, en aistinut siitä mitään jännitystä ❤ .

Mika Kankaan rata oli kiva, vähän ehkä mutkainen 1-luokaksi ja juuri ne kohdat, joiden ajattelin tuottavan meille haasteita – sen tekivätkin – tunnen siis itseni ja Nenyan 😉

 Alku meni loistavasti, Nenya lukitsi putken pään jo kaukaa ja pikkukiituri syöksyi sinne kysymättä ollenkaan onko oikea suunta. Muurin jälkeen olin hieman myöhässä ja Nenya sanoi RÄYH, mutta meni oikeaan putken päähän. 7-hyppyä seuraavaa käännöstä en kertonut kunnolla, vaan kykin (Tuijaa lainatakseni) p.rsepystyssä ja Nenya ampui täysillä kaukana olevaa putkea kohden. Huuto on huonoa ohjausta seuraava paras pelastus: Nenya kuunteli ja kääntyi takaisin!  Keppien jälkeisen putken jälkeen oli jotain hämminkiä (lähtöhyppy oli linjalla), mutta en oikein muista mitä.

Maaliin tultiin 0-tuloksella, sillä sijoitus 3/10,  eikä me huonoille hävitty 😀 .

Meillä oli huikean kivaa radalla ja meno lupaa meille hyvää tulevaisuutta ❤ .

Nyt treenataan vähän lisää kontakteja ja tavoitteena on heinäkuussa päästä myös agiradoille.

Torstaina käytiin toisella seuruuklinikalla. Nenya aloitti ihan hyvin, mutta sitten sen vire hieman laski, joten ei treenattu paljon. Kotiläksyksi saatiin käännöksiä, nyt ei kuitenkaan olla vielä treenattu, kun viikonloppu meni kisoissa kisaten ja töitä tehden.


Tämän illan agitreenit jäävät väliin päänsärkyni takia, joka on onneksi jo hellittämässä, mutta ei kestä liikkumista.

Kategoria(t): agikisat, rally-toko/toko | Kommentoi