SM2017 taputeltu

Lähdimme lauantaiaamuna klo 7 Lappeenrantaan, lauantaina oli joukkueradat, joten me vain turisteina sen päivän ja kannustimme muiden I-Hah:laisten kanssa joukkueitamme 🙂

Päivä oli hieno: aurinko paistoi ja oli itseasiassa liiankin kuuma (+34). Kisapaikka oli Lappeenrannan  kisapuisto, missä päiväteltoille oli varattu paikka halleista. Ihan loistavaa, kun ei tarvinnut olla huolissaan koiran jaksamisesta helteessä ja toisaalta sunnuntaina Suomen kesän näyttäessä toisen puolensa, koirat, teltat ja tavarat pysyivät kuivina 😉

Lauantai oli upea päivä, jonka kruunasi I-Hah:n maksien ja medien joukkuepronssit! Hyvä I-Hah ja sen taitavat koirat ohjaajineen ❤ .

Sunnuntaina oli vuorossa yksilökisat. Nukuin  yön huonosti, mutta sain syötyä majapaikkamme aamiaisen jännityksestä huolimatta. Sandra Deiddan rata näytti tosi haastavalta, mutta rata oli ihan  tehtävissä ja yllätykseksi ihanneaika oli löysä! En tiedä, mikä etenemä, mutta medien finaaliin pääsi 84 koirakkoa!! Me emme kuitenkaan olleet siinä joukossa 😉

Kisapaikalla jännitys lisääntyi niin, että jossain vaiheessa olin oikein huonovointinen. Sain kuitenkin koottua itseni ennen omaa rataamme ja lähdin ihan päättäväisin mielin liikkeelle. Alussa Mizy pääsi valumaan aika kauas (5-putki oli monelle liian houkutteleva), pujottelu meni hyvin, mutta sen jälkeen putki ja sitä seuraava takaaohjaus meinasi jo olla meidän kompastus. Selvisin kuitenkin tuosta ja pakkovalssilla käänsin Mizyn putkeen. Putkesta Mizy kuitenkin bongasi toisen putken eikä tullut siihen suuntaan, missä minä olin! Tuo toiseen putkeen ryntäys tuli ihan puuntakaa, en todellakaan arvannut, että Mizy sinne lähtisi, kun putken suu näytti toisen putken pitkää sivua (videolta näyttää melkein loogiselta Mizyn singahdus). En osannut edes oikein harmitella hylkäystä – sen verran erikoinen tuo putkeen syöksyminen oli 😀
Loppuun saatiin hieno irtoaminen.

Ei siis tänäkään vuonna päästy finaaliin, mutta tärkeintähän olikin päästä ylipäätänsä kisoihin 🙂 .

Kaikki koirat jaksoivat taas hienosti reissata ja olla kisapaikalla. Ostimme Milopet:n pop-up teltan, mihin koirien kevyt boxit mahtuvat hyvin (Mizyllä oma ja Xema & Cera jakavat toisen ison boxin) ja koirat makoilivat boxeissa rauhallisina.

Ensi vuonna toivon mukaan ollaan taas SM-karkeloissa mukana, mutta nyt lepäillään ja lomaillaan!

Kategoria(t): agikisat | Kommentoi

SM-kisavalmistelua

Tänään oli keskiviikon aamutreenit, nyt ei ratapiirrosta: Mariel oli suunnitellut radan, missä saimme jokainen itse päättää oman ratamme- tehdä niitä asioita, mitä erityisesti halusimme. Me menimme Mizyn kanssa rataa, missä putken umpikulmaa, takaakierrot parissa kohdassa ja eteen irtoamista. Kaikki kontaktit tehtiin ja lisäksi muuri , rengas ja pituus. Muutamat hypyt 40cm ja muutamat 45cm – hyvin pysyivät rimat ylhäällä 🙂

Ensimmäisellä kierroksella jokaisessa mutkaputkessa unohdin ottaa Mizyn mukaani ja se hakikin sitten vääriä esteitä. Ihan loistava muistutus, jos vaikka muistaisin sitten sunnuntaina ottaa koiran mutkaputkesta mukaani 😛 .

Jostain syystä Mizy jätti pujottelun kesken monta kertaa: olin onnistunut kerran omalla hosumisella saamaan sen pujottelun 2-väliin ja liekö sen korjaus saanut Mizyn epävarmaksi vai  mikä – en tiedä. Vähän harmittaa… Kävin kyllä oman treeniosuuden jälkeen tekemässä toisella kentällä onnistuneet kepit, joten ehkä koitan nollata pääni siltä osin.

Sunnuntaina starttaamme 3-ryhmässä klo 09:25  numerolla 333.
Onnea meille ja kaikille muille myös ❤

Kategoria(t): agitreenit | Kommentoi

Treeniä ja SM-valmistelua

Mariel oli suunnitellut keskiviikkoaamulle treenin, missä mukana putki/kontaktierottelua (edellisellä kerralla taisin ainakin minä esittää toiveen, kun Samin Topran radalla Mizy ei meinannut millään löytää puomia –mutta se olikin tosi vaikea)  ja kaikkea muutakin kivaa.


Minä aloitin Mizyn kanssa radan 1-hypyn puolelle, mistä lähdettiin 2-hypylle takaakiertoon – tai oli tarkoitus lähteä – Mizy singahti ekalla kerralla suoraan putkeen, kun en ottanut sitä kunnolla haltuun 😀 . Seuraavilla kerroilla se meni hyvin.
3-hypyn tein niistona, pituudelta Mizy kääntyi hyvin 6-hypylle, kunhan olin itse ajoissa. Putki, okseri ja pujottelu OK. Ekalla kerralla oma linja pujottelusta 10-hypylle oli niin huono, että omalla liikkeelläni vedin Mizyn putkeen A:n sijaan, mutta se oli minun oma moka. Muilla kerroilla putki/A-erottelu meni hyvin.
13-hypylle tein pyörityksen ja puomi/putkierottelu ei ollut ongelma. Mizy ei mene puomia itsenäisesti loppuun asti, joten se toi haasteen 16-18 kohtaan. Lopulta todettiin, että paras ohjaus oli, kun juoksin puomin ja putken välissä ja tein takaaleikkauksen 17-hypylle ja valssilla 18-putkeen.

Hyvä treeni ja hyvillä mielin jäähdytellen kotiin.  Hypyt olivat 40cm, ensi kerralla ei tehdä mitään vaikeaa  ja silloin laitetaan hypyt 45cm.

Tänään minun oli tarkoitus mennä vapaatreenaamaan Tattikselle keinonurmelle, mutta sinne olisi pitänyt lähteä bussilla ja jättää Xema yksin kotiin ja kotiin palattua olisi pitänyt lenkittää se. Niinpä päädyinkin Kivikkoon, mihin lähdin kooikereiden kanssa aamulla klo 07:40. Mizyn kanssa tein kivan treenin, missä oli putkeen lähetys samaan tapaan, mitä se oli S. Deiddan hyppyradalla maaliskuussa (pimeä kulma). Hyvä oli, että tein: nytkin ekalla kerralla putken suun löytäminen kesti pienen hetken, seuraavilla kerroilla meni paremmin – oma sijoittumiseni varmaan suurimpana syynä.

Hypyt olivat enimmäkseen 45cm, muurin jälkeinen hyppy kolahti ekalla kerralla, seuraavilla kerroilla ei yksikään rima kolissut. Pituuden laitoin 4-palikalla ja lisäksi tehtiin pujottelu, A ja puomi.  Kiva treeni!

Kaiken kaikkiaan reissuun meni pari tuntia, varsinaista treeniä ei kauankaan (~7 min), mutta radan rakennukseen meni hieman aikaa. Kotiin kierrettiin Hallainvuoren metsäpolkuja pitkin 50 minuuttia.  Koirat olivat hihnassa (en pidä niitä pesimäkaudella täällä Viikissä vapaana, saaressa saavat kyllä olla vapaana), Mizy sai välillä kulkea edellä ja me Xeman kanssa seurasimme perässä. Oli hauskaa seurata, miten Mizy valitsi reittinsä 🙂

Kännykkäkuva Hallainvuorella

Kategoria(t): agitreenit | Kommentoi

Treeniä, kokeita ja kisoja

Nyt on niin paljon tapahtumia, etten tiedä, mistä aloittaa 😀 . Aloitetaan siis vanhimmasta:

Ceran ja sen sukulaisten kanssa käytiin viikko sitten Ruotsissa Sanna Hallgrenin opissa. Seurahan oli mitä parhainta, kun mukana menossa olivat Eeva, Jussi, Twii & Wenny, Hanna Simon ja Hitsin kanssa ja Kati Pintin kera 🙂 .  Ihan uskomattoman hieno viikonloppu! Tuli havaittua, että paljon me ei vielä osata, mutta Cera on onneksi fiksu ja oppi jo viikonlopun aikana paljon. Nyt on pää täynnä ajatuksia nome-tottiksesta, ohjauksesta, linjasta, lähihausta, hausta ja – kaikesta 😀 . Cera pääsi noutamaan elämänsä ensimmäisen sorsan ja kirsikkana kakun päällä pääsimme kokeilemaan tollausta! Minulle on tärkeää, että koira pääsee tekemään alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaista toimintaa- noutaja noutaa ja tolleri tollaa! Kiitokset ihanalla Eeva-kasvattajalle, joka järjesti reissun ❤ . Treenikuvia täällä

https://hummelholms.kuvat.fi/kuvat/Cera/Cera%20treenaa/Uppsala%2019-22May2017/163.jpg/_full.jpg

Xeman kanssa lähdettiin 27.5. Pöytyälle spanieleiden taippariin. Spanieleiden ja noutajien taippari on aikatavalla erilainen: sosiaalinen osuus samanlainen, mutta haku- ja laukauksen sieto on spanieleiden hakua:  koiran kuuluu liikkua hakualueella haulikon kantaman päässä (10-30m) ohjaajasta etsien riistaa ja kuitenkin sen tulee pitää yhteyttä ohjaajaan. Haun yhteydessä samalla laukaistaan haulikolla kerran ja katsotaan koiran reaktio laukaukseen (ei saa pelätä). Jäljestyksessä on n. 150m laahausjälki  vedetty riistalla (meillä se oli fasaani) ja se mennään jälkiliinassa. Vesinoudossa koiralle heitetään pulikka veteen ja se on noudettava.

Pieni kooiker toimi aika pätevästi, SPA1-tulos mukana palattiin illalla kotiin , pätkiä tapahtumasta täällä.

Mizyn kanssa käytiin eilen kisaamassa Sami Topran kaksi agirataa Kivikon kentällä.

A-radalta tuli HYL: Mizy ei osannut puomi putkierottelua. Kuvassa putki on aika loivasti puomin ympärillä, oikeasti se oli molemmin puolin lähes kiinni puomissa. Muuten rata meni ihan OK, joten eipä edes harmittanut. Videota ei ole, Ida oli sisäänheittäjä  ja mun kuvaaja oli ottanut muutaman valokuvan vaan videokameralla 😀

B-rata meni hyvin, saatiin 0-tulos ja sijoitus 4/37

Mentiin kivaa vauhtiakin:  etenemä kiva 4,42m/s. Tosin rata oli melkoisen suoraviivaista menoa 🙂

 

Nyt ei enää kisata ennen SM-kisoja! Olen aika väsynyt, kun ollut niin paljon tapahtumia ja töissä kova kiire. Toisaalta Mizylle pieni kisatauko tekee hyvää. Treeneissä käymme kuitenkin ja toivottavasi pääsemme taas Tattikselle treenaamaan keinonurmelle muutaman kerran.

Kategoria(t): agikisat, nou/nome, xema | Kommentoi

SERT-A!

Hupsista! Nyt tuli kyllä niin jymy-yllätys tämän päivän kisoissa, Mizyn kanssa saatiin meidän ihan ensimmäinen SERT-A!!

HAU:n  kisat olivat ns. pikakisat, Mizyn kanssa menimme vain kahdelle viimeiselle radalle. Ensin tutustuimme D-agilityrataan, sitten tutustuimme C-hyppyrataan, joka suoritettiin heti rataantutustumisen jälkeen ja sitten siirryimme tekemään agilityradan.

Hyppyradalla olin aika monessa kohdassa Mizyn tiellä ja/tai myöhässä, mutta silti tehtiin ihan OK 0-rata, sijoitus 5/20.


Palkkasin Mizyn hyppyradan jälkeen juotiin vähän vettä ja menimme kaikessa rauhassa sisälle tarkistamaan kisatilanne. Järkytyksekseni huomasin, että radalla oli jo numero 8 kisaamassa, meidän kisatessa numerolla 10! Äkkiä palauttamaan mieleen radan kulku ja sitten olikin jo meidän vuoro.

Alussa tein pakkovalssin, pyörityksen hypyllä 4 (näyttää videolla ihan OK, mutta tuntui tönköltä). Puomin jälkeen mentiin putken toiseen päähän, Mizy vilkasi ensimmäistä päätä – siksi teen hassun liikkeen putken luona. Pujotteluun Mizy hidasti vauhdin kunnolla (luultavasti pohjasta johtuen), keinulle ohjaus huono, mutta Mizy teki sen kiltisi oikein. Loppu meni ihan OK

Maaliin tultua mentiin ulos ja otin kuvan, kun iloitsin tämän kauden 7. tuplastamme (!!)

Tuloksia odottelimme tulostaulun luona ja Ville Liukka tuli siihen onnittelemaan minua – kovin olin hämilläni, kun hyppyradasta tiesin jo, että sijoitus oli 5. ja agirataa olin katsonut videolta ja todennut, että oli aika hidasta menoa 😀 . Ville kertoi, että he voittivat Oodin kanssa ja me tulimme toiseksi, saaden SERT-A:n!  Muita 0-tuloksia ei tuolta radalta tullut.

D-agirata, tuomari Anne Savioja, 0-tulos, sijoitus 2/21, SERT-A

Ihan uskomatonta saada SERT!! Tiedän omat rajoitteeni, agility on meille rakas harrastus ja edelleenkin kaikkein tärkeintä on, että meillä on kivaa radoilla (ja treeneissä). Mutta toki mieltä lämmittää meidän tulosvarmuus: tällä  SM-kaudella olemme kisanneet 28 rataa, nollia tehty yhteensä 18, eli nollaprosenttimme on 64% ja nyt kirsikkana kakun päällä SERT-A ❤

Kategoria(t): agikisat | Kommentoi

Kesäkausi korkattu

Vähän laahaavat päivitykset jäljessä… 22.4. käytiin Mizyn kanssa kisaamassa kaksi rataa, tällä kertaa molemmilta radoilta HYL. En nyt juuri jaksa muistella, miten meni  😀 .

Kesäkausi on alkanut, vaikka ilma ei ihan edes kevättä, saati kesää lupaile 😦 . Treenaamme Mizyn kanssa kesäkaudella Marielin keskiviikkoaamun klo 9-10 ryhmässä. Minulle aika hyvä aika, teen aamulla klo 7-8 töitä, lähden treenaamaan, kotiin suihkuun ja työntekoon. Talvikaudella monet treenit jäivät väliin työpalavereiden takia, tämä aika sopii paljon  paremmin ja huippua, että Mariel Alin kouluttaa meitä taas! Talven muutamista treenikerroista sain jo niin paljon irti: Mariel on tosi hyvä kouluttaja ja osaa reipiä ohjaajasta kaiken irti ja vähän siitä ylikin 😀 .

3.5. oli ensimmäinen treeni, silloin aurinko paistoi ja tuli hiki… Eilenkin meillä oli tuuria mukana: aurinko paistoi, mutta ihan ei tullut hiki = +5astetta taisi olla maksimissaan lämpötila, mutta meidän treenien aikana ei satanut kuitenkaan lunta…  Mariel oli suunnitellut kivan treenin,  perusohjausta, mutta sai kyllä juostakin ihan kunnolla:

Sanoin ekalla treenikerralla Marielille, että meillä on ongelmana kisoissa kimurantit alut: minun on vaikea lähteä kunnolla liikkeelle vauhditta, niinpä eilen kokeilin kutsua Mizyä liikkeestä.  Mizy-parka luuli, että taas mä sitä huijaan (eli treenaan lähdössä pysymistä): se istui kuin tatti paikoillaan ja korvat menivät luimuun ”ei tästä saa liikkua, jos toi hyppelee noin”. Saatiin me sitten tehtyä sellaisia lähtöjä, että vähän liikuttelin jalkojani. Katsotaan seuraavissa kisoissa, miten käy: lähteekö koira liikkeelle ilman ”tule” käskyä 😛

Ekalla kierroksella mokailin paljonkin, juoksin koko radan kuitenkin loppuun asti. Sitten alettiin treenaamaan kunnolla, löytyihän se  hyvä rytmi ja Mizy kuunteli taas ohjauksia hienosti. Kontakti/putkierottelun se todellakin osaa ja vaikka itse oikaisin joissain kohdissa omaa linjaani, niin kädellä ”tuuppaus” sai sen ottamaan oikean hypyn. Esim. 11-12, missä itse juoksin tekemään persjätön 12-13 väliin. 7-hypylle tein pyörityksen niisto/persjätön sijaan: talvella Marielin kanssa puhuttiin, että oma liikkeeni saattaisi olla sujuvampi pyörityksissä. Nyt ainakin pyöritys toimi tuossa kohdassa hyvin.
Kiva treeni ja juoksin itseni kyllä uuvuksiin 😉 .  Mariel tsemppasi hyvin ja sen avulla taistelin vikan kierroksen ja teimme radan puhtaasti loppuun asti. Hyvä rutistus ja antaa uskoa kisoihin lisää: jos treeneissä jalat hapoilla ja pitkään treenattua pystyy tsemppaamaan nollan, niin sehän pitäisi olla helppo nakki kisoissa 😀

Koska Ari oli saaressa ja Ida töissä, niin Xemakin reippaili Kivikkoon meidän kanssa (~2,3km/suuntaansa matkaa) . Illalla kävelin vielä Mizyn kanssa katsomaan Idan ja Xeman treenejä, joten eilen tuli lenkkeiltyä ihan kivasti 🙂


Tulevana lauantaina mennään HAU:n pikakisoihin kahdelle radalle ja sen jälkeen parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä I-Hah:n omiin kisoihin.

Sunnuntaina 14.5. on I-Hah:n kentällä Kivikossa Match Show. Tervetuloa viettämään mukavaa äitienpäivää! Palkintoja on paljon ja ne ovat kivoja, kivoista työntekijöistä puhumattakaan 🙂

Kategoria(t): agitreenit | Kommentoi

Ceralle tehotreeniä saaressa

Torstaina lähdimme Arin, Ceran ja Mizyn kanssa saareen. Koko pääsiäisen ilma oli vuodenaikaan nähden todella kylmä, välillä satoi jopa luntakin. Yöllä -3 ja päivisin hädin tuskin +1, mutta auringon paisteessa oli onneksi lämpimämpää.

Olen näyttänyt Ceralle vähän liian harvoin riistaa, joten otimme saareen mukaan kaksi varista ja yhden lokin.  Treenasin sen kanssa sekä metsässä noutoja, että rantapolulla ylösnostoja, usein kahdesti päivässä.

Ylösnostoharjoituksissa jätin Ceran istumaan, kävelin pois, tipautin variksen maahan ja jatkoin matkaani. Kutsuin sitten Ceran luokseni ”tule” käskyllä (en käyttänyt  ”noutokäskyä”), Cera juoksi kovaa luokseni ja nappasi linnun nopeasti maasta ylös, aluksi lähdin vielä itse liikkeelle ja näin sain sen kiirehtimään ylösnostoja.  FB-kavereille näkyy video , katsotaan, jos jaksan siirrellä sen ja muitakin myöhemmin tänne blogiin.

Variksista ja lokeista Ceralla nousi kierrokset aika paljon ja käytinkin sille sulatejuustokuppia, jota se sai nuolla noutojen välissä. Kerran kuvittelin sen olevan rauhallinen, jätin tarjoamatta nuolukuppia ja sillä kertaa Cera jäi hetkeksi nyppimään varista. Nuolukuppi siis todellakin rauhoittaa tilannetta! Luovutuksista olen erityisen iloinen: Cera toi linnut kauniisti ja rauhallisesti käteeni ❤

Eilen aamulla Cera pääsi myös jäljestämään n. 350m mittaisen verijäljen, jonka Ari oli vetänyt sille edellisena päivänä. Alku meni vähän sähläykseksi, en huomannut alkumakuuta merkistä huolimatta, koska maahan oli satanut lunta. Alkujäljellä Cera oli vähän turhan innokas, mutta rauhoittui ja jäljesti mielestäni toi kivasti. Ensimmäistä kulmaa se ei merkannut, mutta toisen kulman merkkasi hyvin ja kääntyi oikein jäljen  suuntaisesti. Kylmän ilman takia se ei tällä kertaa ollut niin ilmavainuinen, vaan kuono kävi maassa useamman kerran. Ehkä siksi se olikin niin jälkiuskollinen, eikä muu ympäristö vienyt hajuillaan voittoa. Sorkalle se pysähtyi, mutta olisi sitten mieluusti lähtenyt jäljestämään Ari  jälkiä, joten pistin sen kantamaan sorkan ”tielle” asti. Ajattelin, että sillä saan nätisti estettyä ylimääräisen jäljestyksen.  Kyllä siitä jälkikoiraksikin on!

Iltapäivällä tein virheen ja tein dummeilla hakuruudun: Cera oli väsynyt ja juoksi vain minun jälkiäni pitkin, eikä irronnut riittävästi niiltä löytääkseen dummeja. Lisäksi kallio oli tuulen suojana, joten se ei saanut apua tuulestakaan.  Tyhmä minä, kun en tajunnut, että liika on liikaa, onneksi Cera oli reipas, eikä hämmentynyt, mutta katsoin parhaaksi kävellä lähemmäksi dummeja, jolloin Cera löysi ne ja pääsi palauttamaan ne minulle.

Tänään tehtiin aamulla hyvin nukutun yön jälkeen pieni hakuruutu linnuilla ja se onnistui hyvin, kun nenäkin oli taas mukana.

Koitin rajoittaa Ceran liikkumista pitämällä sitä osin hihnassa, kun kävimme kävelemässä ja olimme sisällä aika paljon. Mutta irti päästyään se juoksi ja riehui Mizyn kanssa todella kovaa, joten iltaisin tassu oli selvästi jäykkä. Aamuisin tassu oli levon jälkeen ihan OK ja jumpatessa se ei tunnu pahalta. Toivotaan, että tassu alkaisi pikku hiljaa kestämään nämä saarireissutkin.

Mizy sai pääsiäisen viettää lomaa, tosin kokeilin, mitä se sanoo vaakuista: ensimmäisellä kerralla se katsoi hieman hämillään: ai tämä vai ja rieputti variksen siivestä minulle. Mutta sen jälkeen makkarapalkalla vaakku nousi rinnasta ylös ja tuli käteen asti. Kyllä kooikerkin  noutaa – ainakin, jos on pentuna vaakkua kantanut 🙂

Erityisen iloinen olen, että Mizy ei kertaakaan pääsiäisenä rähähtänyt Ceralla, vaikka mökki ei suuren suuri olekaan. Itseasiassa se pyysi vähän väliä Ceraa leikkimään kanssaan ❤

https://hummelholms.kuvat.fi/kuvat/P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%202017/057.jpg/_full.jpg

Lisää kuvia täällä.

Tällä viikolla en pääse treenaamaan Mizy n kanssa töiden takia, 22.4. mennään kisaamaan Ojankoon 🙂

Kategoria(t): nou/nome | Kommentoi

NOU/NOME-treeniä

Viime viikonloppuna olimme Ceran ja Arin kanssa Oripäässä Nuorten tollereiden koulutusviikonloppua viettämässä. Novascotiannoutajat ry:n nome-toimikunta järjesti tapahtuman, en olisi itse ehkä tuota koulutusta huomannut, mutta onneksi kasvattaja ja isän omistaja huolehtivat tiedotuksesta 😉 .  Kouluttajana meillä oli Kati Salonen, joka oli todella taitava ja innostava sekä tasapuolinen kaikille koirakoille.  Harjoitukset olivat periaatteessa samoja, mutta kuitenkin sovellettiin kullekin koirakolle sopiviksi.

Lähdimme lauantaiaamuna kotoa klo 6 Oripäätä kohden, herätys oli aikaisin (klo 5) ja siksi myös nukuin tosi huonosti 😛 . Perillä pöydässä oli aamupala valmiina, söimme, esittäydyimme ja kerroimme omista toiveistamme.  Minä kerroin, että ensin tietysti taipparit, mutta kyllä NOMEenkin olisi tarkoitus jatkaa.  Oma NOME-kokemuksenihan on kovin vähäistä, toki Freyan ja Incan kanssa aikoinaan treenailtiin ja käytiinhän me Freyan kanssa hakemassa yksi ALO0. NOMEn arvostelu on noista ajoista tiukentunut aika paljon, eli sekä Cera että minä tarvitsemme vielä paljon koulutusta 🙂

Meidät oli jaettu kahteen ryhmään, Ceran kanssa olimme lauantaina iltapäiväryhmässä. Cera jäikin autoon odottamaan ja me menimme seuraamaan aamupäivän harjoituksia. Yhtä tärkeää, kuin on oma osallistuminen, on myös muiden harjoitusten seuraaminen ja kouluttajan neuvot heille ovat tärkeitä kaikille. Ari kävi ulkoiluttamassa Ceraa ja lounastauon jälkeen itse ehdin sen kanssa olla ehkä n. tunnin ennen meidän vuoroa.

Ensimmäisenä harjoituksena meillä oli luoksetulotreeni. Vein Ceran ohjattuun paikkaan, kävelin pois ja pillitin sen luokseni. Tämä tehtiin kahdesti ja Cera oli ihan ”täydellinen”.

Sen jälkeen veimme Ceran kanssa yhdessä dummyn samaan paikkaan ja lähetin sen noutoon.  Ihan suoraan Cera ei juossut, palauttaessa tuli polun kautta, mutta vauhti oli huikea, ylösotot nopeita ja dummy tuli aina käteen.

Teimme myös ohjausta alamäkeen ja Cera juoksi vauhdilla ylämäkeä palauttaessaan. Lopuksi teimme vielä kahden dummyn motivoidun ohjauksen samoihin paikkoihin, mistä dummyt oli jo aiemmin noudettu.

Itse sain ohjeeksi kulkea suoraan, kun vien koiran jonnekin, eli ei kierrellä kantoja/mättäitä, vaan jo näin opetetaan koiralle, että mennään suoraan.

Lisäohjeena minä sain opettaa Ceralle paremmin sivulletuloa ilman pakotteita (hihnalla ohjaamista) .

Tässä video kahden dummyn ohjauksesta! Ceralle lisähaasteena Eeva toisen dummyn viejänä 😀  Supertyttö ❤

Lauantaina teimme myös lähihaun alkeita: tosi hyvä harjoitus, missä koira istui ”hakuruudun” reunalla selkä ruutuun päin (sen nähden dummyt oli piilotettu heinikkoon). Lähetin etsimään ja pillitin lähihakua. Kerran Cera ajautui alueelta pois, mutta se tuntui ymmärtävän jo pillitykset ja dummyt löytyivät. Lisäksi sain ohjeita, miten voin lähettää Ceran joko oikeaa tai vasenta reunaa pitkin alueelle (ajatuksena, että lähihakualueen vieressä esim. markkeerausalue, mihin ei saa mennä). Cera lähti näihin lähetyksiin ihan oikein, mutta vastaavat käsiohjaukset ovatkin sille tuttuja agilityn alkeista 🙂


Sunnuntaina tehtiin pieni hakuruutu, se oli niin nopsaa toimintaa, että ensimmäisen dummyn osalta en meinannut tajuta, että Cera palauttaa jo 😀
Ensin tosin Cera meinasi karata ruutuun, kun siirryimme lähemmäksi, mutta pillityksestä palasi: ”ai – eikö saanutkaan vielä mennä? No, mä tulen sit nopeasti tähän viereesi!!😀 . Tuossa lopussa Cera katselee hetken toisaalle: joku ohjaaja tuli pellonreunalta lähemmäksi ja se havaittiin heti.

Dummyt oli piilotettu aluskasvillisuuteen ja Cera käytti nenäänsä hyvin. Neljästä dummystä haetutin kolme- taitava ja nopea tyttö ❤

Vähän myöhemmin tehtiin markkeerauksia, ensin ykkösiä ja sitten kaksoismarkkeeraus! Ennen noutoon lähetystä Cera sai nuolla kippoon laittamaani sulatejuustoa: se laski hienosti kierroksia, jotka markkeerauksessa nousivat (dummyä ei heitetty, vaan tipautettiin vielä tässä vaiheessa) ja Cera istui rauhassa ja odotti noutolupaa.

Ihan uskomattoman hieno viikonloppu!
Harjoitukset olivat Ceralle tuttuja (paitsi lähihaku tuon oikealle tai vasemmalle käännöksen kautta), se ei siis joutunut opettelemaan uusia asioita uudessa paikassa, vieraiden ihmisten ja koirien joukossa.

Olen tietysti onnellinen onnistuneista harjoituksista, mutta kaikkein iloisin olen pienen koiran keskittymiskyvystä. Cera teki töitä ihan kuten se tekee töitä treenatessani yksin sen kanssa – pääkopassa on siltä(kin) osin palikat paikoillaan. Pakko tunnustaa, että on tuo NOME vaan hieno laji ja sydämessä sykähtää, kun näkee pienen noutajan tekevät töitä sellaisella innolla ja minulle ❤

Sisko ja veli olivat myös tosi päteviä, alla kolmikon poseerauskuva. Täällä viikonlopun kuvia lisää.

https://hummelholms.kuvat.fi/kuvat/Koiria/Tolleri_viikonloppu_8-9Apr2017/183.JPG/_full.jpg

Toukokuun lopulla lähdemme Ruotsiin Sanna Hallgrenin koulutukseen Eevan, Hannan ja Salosen Katin kanssa  🙂

Kategoria(t): nou/nome | Kommentoi

Ojangossa hyviä ratoja

Eilen oltiin Ojangossa pitkä päivä I-Hah:n omissa kisoissa. Pääsimme onneksi Liisan kyydillä mennen tullen (Ari saaressa), lähdimme kotoa klo 12:30 ja palasimme kotiin  klo 20. Jos olivat koirat väsyneitä, niin niin olimme mekin 🙂

Mizyn kanssa tehtiin kaksi kivaa agirataa, molemmat Anne Saviojan käsialaa.
Ekalla agiradalla sain meille kieltovirheen, kun putkeen ”ohjaus” ei todellakaan ollut mikään ohjaus 😛 . Muuten ihan hyvä rata, erityisen iloinen olen onnistuneesta sylikäännöksestä! Viime aikoina sylkkäri on onnistunut meilllä ihan OK ja se näyttäisi olevan toimiva ohjaus meille. Radan  etenemä kiellosta huolimatta 4,08m/s.

Toinen agirata menikin sitten jo paremmin – itseäni vähän harmitti edellisen radan typerä virhe, joten asenne oli ehkä vähän parempi 😀
Uskalsin lähettää Mizyn keinun jälkeiselle hypylle ja lähteä itse liikkeelle (!), joten ehdin tehdä A:n jälkeen persjätön (tässä sylkkäri ei tuntunut luontevalta) . Pujottelua ennen tein myös persjätön ja siinä hetkeksi hukkasin koiran 😉 . Lopun persjättö oli hankala paikka (tässä moni sai HYL:n) ja tiesin, että siinä on oltava tarkkana – me onnistuimme! Radan etenemä 4,41m/s

Molemmilla radoilla MIzy teki hyvät kontaktit, putki/kontaktierottelut toimivat (ekalla radalla Mizy katsoi putkea, mutta uskoi huutoani ”kiipee”) ja se liikkui hyvin.
Oli taas niin kivaa 🙂

Ida ja Xema hakivat 3-lk kokemusta lisää, eli eilen vielä 3x HYL, mutta kyllä sieltä kohta alkavat nollat irtoamaan.  Me menemme Mizyn kanssa kisaamaan seuraavan kerran luultavasti vasta kolmen viikon päästä HSKH:n kisoihin.

Kategoria(t): agikisat | Kommentoi

Tuplaonni jatkuu

Mizyn kanssa käytiin Ojangossa tänään kisaamassa ja tuplaonni jatkuu: tänään meidän tämän SM-kauden kuudes tupla! Rehellisyyden nimissä vertailuna viime viikon hyppäri (puhdas rata, mutta 0,02s yliaikaa), niin tänään radoissa oli paljonkin paranettavaa – mutta kaksi nollaa on taas kisakirjassa. Olemme kisanneet 22 rataa, nollia yhteensä 15, nollaprosenttimme 68%  🙂

Mizy kyllä lähti hyppärillä luvatta liikkeelle ja oli siellä pari muutakin korjattavaa kohtaa: pujottelun lopussa tein kökkövalssin ja yksi putken ulostulokin oli melko lähellä törmäystä. Mutta oli siellä myös oikein hyviä kohtia, lopputulos plussan puolella 🙂

Agirata oli parempi: alun A/putkierottelu meni ongelmitta, ennen  pujottelua olevat hypyt olivat  vähän kankeaa menoa ja puomin alta oleven putken jälkeisen hypyn kävin saattelemassa ihan loppuun, koska kerran samanlaisessa kohdassa Mizy kääntyi hypyltä väärään suuntaan. Puomilla Mizy jopa pysähtyi , kun annoin ”koske” käskyn tosi tiukasti: muuten seuraavan hyppy olisi ollut aika vaikea tehdä.  Tosi kivat radat ja Mizyllä hyvä meno päällä ❤

Ida ja Xema starttasivat tänään ensimmäistä kertaa 3-lk kisoissa. Tuloksina heille HYL:t, mutta olipa hienoa menoa – tästä  parista kuullaan vielä ❤

seuraavan kerran mennään kisaamaan 1.4 I-Hah:n omiin kisoihin Ojankoon 🙂

Kategoria(t): agikisat | Kommentoi